- Amsterdam
- New York
- Québec
AMSTERDAM
Saapumisiltana Amsterdam oli verhoutunut syksyn pimeyteen. Ensimmäinen aamu. Pienen hotellin aamiaissalista avautui aurinkoinen näkymä kanaalille.
Ensimmäisen kerran Damissa ja jotain tällaista olin odottanut...
kanaaleita ja polkupyöriä
polkupyöriä ja kanaaleita
sunnuntaiaamuna kaupunki heräili verkkaisesti.
Eduard Douwes Dekker "Multatuli", kirjailija, virkamies
Kanaaleita toisensa jälkeen. Kaunista, erilaista, odotettua..
ikkunaostoksilla
Terveiset Damista -postikortti
Oh jee, olisi ollut mielenkiintoista testata nämä kengät
linjakas pyörä
lyhyen matkani ainoa museovisiitti - asuntolaiva
kodikasta
Johnny Jordaanplein -aukiolla törmäsin paikallisiin kuuluisuuksiin.
Kelluva kukkatori - valitettavasti tämän lähemmäksi en ehtinyt.
Kuvauksellisia, mielenkiitoisia yksityiskohtia olisi ollut vaikka kuinka paljon.
Amsterdamin kaupunki kertoo ytimekkäästi asian.
NEW YORK
Saavuin alkuillasta sateen saattelemana Manhattanille. Matkaväsymys painoi.
Yritin pysyä hereillä, jotten menisin nukkumaan liian aikaisin paikallisessa ajassa. Päätin mennä syömään johonkin hotellin lähistöllä olevista ravintoloista. Big Daddy's - mikä ettei.
Tunnelma oli unelias. Sisutus oli kuin suoraan jenkkileffasta.
Kyllä tämän nälkäänsä söi, mutta hurraa-elämystä se ei tarjonnut.
Sydän, tekstiä = enemmän pliis tippiä.
Juomarahoja ei tule unohtaa, mutta välillä se tuntuu vaivalloiselta.
Hotellihuone (Amerikan väreissä) alkoi houkutella. Väsymys tosiaan painoi silmäluomia.
Aamu valkeni kirkkaana, mutta tuulisena. Union Square näkyi ikkunastani.
Koska minulla ei paljon aikaa tutustua kaupunkiin, niin lähdin varhain kävelylle.
Unionin Squaren luomumarkkinat olivat jo käynnissä.
Aamuhetki Broadwaylla tuntui hämmästyttävän rauhalliselta.
Herald-aukio oli tyhjä. Aah, olisipa kevät ollut pitemmällä.
Nyt alkoit tuntua siltä, että olen Manhattanilla.
Times square häämötti edessä. Pilvenpiirtäjät nousivat kohti taivasta.
Kun niitä on paljon, niin näky on mahtava.
Teatterialueella mainostettiin Kinky Boots -musikaalia.
Tämän olisin halunnut kokea, mutta aika ei anna periksi. Oletko nähnyt elokuvan?
Bussin lämmössä oli mahtava kuunnella erittäin hyvää opasta ja antaa maisemien lipua ohi.
Rockefeller Centerin luistinrata.
Flat Iron / Flatiron Building "Silitysrautatalo" on kapeimmalta kohdaltaan vain kaksi metriä leveä. Päätynyt mm. Spider Man - Hämähäkkimies -elokuviin.
Aamiainen jäi väliin, joten ruokakioskit herättivät nälän.
Matka jatkui Sohon ja Greenwith Villagen läpi kohti Chine Townia ja Little Italya.
Kuva on aika taiteellinen. Kiinalaisesta korttelista on kuulemma vain maine jäljellä.
NYPD, pakkohan tämä oli kuvata.
Wall Street - mainetta kapeampi ja ilmeettömämpi katu.
11/9 - World Trade Center
Erittäin vaikuttava ja hiljentävä alue.
Sandy-myrskyn jälkiä korjailtiin vielä, joten tämän lähemmän Vapaudenpatsasta en päässyt. Kameran zoomin kautta siis tiirailin kohti patsasta ja viereistä Ellis-saarta, jonka kautta miljoonat siirtolaiset saapuivat Yhdysvaltoihin 1800-luvun loppupuolelta aina 1950-luvulle asti.
Rakennustyöt jatkuvat vielä pitkään 11/9 -alueella.
Matka jatkuu. Toisella puolella häämöttää Brooklyn, jonne en tällä matkalla ehdi.
Brooklyn bridge
Tämä on kai Manhattan bridge
YK vilahti ohi hetkessä.
5th Avenuen luksuskaupat. Tässä kuulemma yksi kalleimmista jos ei kallein.
Sitten vaihdettiin jo maisemia. Täältä saa kaupungin parhaat hodarit ainakin Anthony Bourdinin mukaan.
Dacota building, tämän sisäänkäynnin edessä John Lennon murhattiin.
Bussi oli mutkitellut tiensä Harlemiin.
Tällaisia talojen sisäänkäntejä on aina elokuvissa.
Duke Ellington pianonsa kanssa Central Parkin pohjoispäässä.
Central Park
Pitkän ja antoisan kierroksen jälkeen hyppäsin metroon ja suunnistin kohti Les Halles -ravintolaa. Sen verran olen tuijotellut Anthony Bourdainin ohjelmia, että tämä keikka oli "pakko".
Les Halles
Ruokalista oli pitkä. Meneillään oli choucroute-viikot, joten päätös oli helppo tehdä.
Iltapäivällä baarin puoli oli tyhjä.
Annos oli amerikkalaisittain runsas. Choucroute oli ihan jees, mutta ei mitenkään ihmeellinen.
Suurta ruuhkaa ei ollut salin toisellakaan puolella.
Ruoka oli sen verran raskas, että pysähdyin kaffelle pieneen puotiin.
Jos pilvenpiirtäjät ovat päivällä vaikuttavua, niin illalla ne ovat loistokkaita. Wau!
Illalla oli taas nälkä. Hotellin lähettä oli 24 tuntia auki oleva paikka, jonka uumenista löytyi varsinainen Ali Baban ruokaluola.
Kaikki ainekset eivät mahtuneet kuvaan. Lämpimiä, kylmiä herkkuja.
Kuva ei kerro makua...:)
Aamulla maistui aamiainen.
Palazo Chupi, West Village: taidemaalari ja elokuvaohjaaja Julian Schnabelin talo?
Vanhan junaradalle on tehty hieno kävelykatu.
Pieni puhutteleva yksityiskohta.
Muotia sivusilmällä.
Galleriakierros alkaa Chelseasta ja jatkuu East Villageen.
Ohjelmassa islantilaisen videotaiteilija teos - aivan huippu.
Illalla suuntana oli meksikolainen ravintola.
Kuvan annos on aika sekamelska, mutta maut veivät mukanansa.
Matkani viimeisenä aamuna googlailin paikallisten suosittelemia aamiaispaikkoja.
Joe Jr. nousi sieltä esille. Sinne sitten.
Victoria's Secret -kauppa loisti pinkkinä.
Madison Square
Parhaimmat hampurilaiset löytyvät kuulemma aukion kulmakioskista.
Luomuhotdog ja ei rasvassa -paistetut "ranskalaiset" ennen kentälle lähtöä.
Näin Tervetuloa-kyltin vasta lähtöpäivänä...
Big Apple
Hieno kaupunki jäi taakse...
QUEBEC
" Toukokuinen päivä Québecissä 2012"
Tässä vaihessa olin vasta Montrealissa, josta oli noin tunnin lento Québeciin.
Air Canada Jazz -yhtiön kone ei olisi voinut olla paljon pienempi.
Istuin takimmaisella rivillä keskellä konetta. Matkatavarat kolisivat selän takana...
Matkustusaikaa taisi kertyä lähes 20 tuntia kaikkinensa. Aamiainen on paras hetki matkoilla.
Kuppi mustaa kahvia ja pöydän antimia - omassa rauhassa.
Tältä näytti hotellini ympäristö. Kaupunki vaikutti vihreältä.
Aamu tuntui jo helteiseltä.
Le Vieux-Québec - Vanhakaupunki
Unescon maailmanperintökohde
Kaupunginmuuri kätkee sisällensä erittäin viehättävän kokonaisuuden.
Katseltavaa ja ihasteltavaa joka kulmassa.
Kaupungin perusti ranskalainen tutkimusmatkailija Samuel de Champlain vuonna 1608. Ranskan kieli on vieläkin numero 1.
Matkalla kohti satama-aluetta. Rakennukset pysyivät edelleen matalina.
Pieniä viehättäviä butiikkeja riitti.
Aurinkoinen päivä houkutteli enemmänkin talsimaan ristiin rastiin.
Valitettavasti näihin ei saanut istahtaa alas.
Saint-Laurent joen maisemaa väritti iltaisin tämä betoninen rakennus.
Se hohti eri väreissä valoteoksen kohteena.
Le château Frontenac dominoin kaupunkikuvaa hienosti vähän joka suunnalta.
Nykyisin tämä linna on hotelli.
Pyöräily olisi ollut ehdottomasti yksi erinomainen tapa tutustua kaupunkiin.
Siihen ei vain ollut aikaa.
Lippuja, niitä riitti.
Kuin olisi joutunut ajassa taaksepäin.
Välillä piti käydä lounaalla. Helteellä maistui salaatti.
Yksityiskohtia riitti kun vain muisti nostaa katsetta vähän ylöspäin.
Funiculaire tuli sopivasti vastaan. Nyt alkoi omat jalat jo tuntua raskailta.
Funiculaire tarjosi mahtavat maisemat.
Saint-Laurent -joki
Ilta alkoi lähestyä.
Hotellin kautta takaisin liikenteeseen.
Hotellin lähellä oli suosittu ravintolakatu.
Drinkkilasin koossa ei valittamista.
Pakkohan vanhakaupunki oli nähdä myös iltavalaistuksessa.
Seinäfresko
ja sen yksityiskohta.
Lohi maistui.
Ei kuitenkaan mikään edullinen kaupunki.
Voilà - kaunis kaupunki, ystävälliset ihmiset ja siellä puhutaan ranskaa.
Suosittelen!
No comments:
Post a Comment