Puerto del Carmen, Lanzarote - Islas Canarias March 2015

Alondra Villas & Suites

Otimme lentokentältä taksin ja vajaan 15 minuutin päästä olimme jo "villamme" edessä.

Kuvassa villan oma sisäänkäynti.

Sisääntulo oli samalla "puutarhamme".

Kastelujärjestelmä piti viheralueet hengissä.

Villan sisäänkäynti ja takapiha.

Tervetuloa olohuoneeseen, jonka yhteydessä oli keittiö.

Snacksit, viinipullo ja jääkaapissa olevat kylmät juomat toivottivat meidät tervetulleiksi.

Makuuhuoneita oli kaksin kappalein kuten



myös kylpyhuoneita.

Toisessa oli poreallas.

toisessa perinteinen suihku ja molemmista näköala "miniminipuutarhaan".



Toisesta makuuhuoneesta oli suora yhteys terassille,

toisesta uima-altaaseen.

Huvila-alueella  ei ollut aamiais- tai ravintolapalveluita.

Mutta mikäs sen mukavampaa kuin nauttia aamiainen omassa rauhassa ja tahdissa.

Rantoja riittää.

Piña Colada time @ "The Dream Cafe"

Ravintola Lonjasta on suora yhteys kalakauppaan.
Tarjoilijan kanssa mentiin katsomaan "päivän kalaa".

Tapas-annoksia pystyi nauttimaan perinteisesti myös baaritiskillä.

Aloitimme illallisen tiskin äärellä:

friteerattua kalaa, kalanmätiä, turskacroquetas, lihapullia

alkupalat jatkuivat pöydän äärellä: 

paistettua lanzarotelaista juustoa, "simpukoita" valkoviinikastikkeessa (clams à la marinière), katkarapuja valkosipuliöljyssä,  mojo-kastikkeet

ja sitten kalakaupasta valittu tonnikala.

Ruokailun jälkeen noin 800m kävely ylämäkeä teki hyvää. Kuvassa ylhäällä näkyy "kotimme".

Uima-allas puhdistettiin joka aamu ja joka ilta se suojattiin.

Lounasaika

Tästä ravintolasta avautui hieno näköala yli satama-alueen.

ja taas päädyimme tapaksiin.
Erilaiset merenherkut päätyivät pöytään kanariaperunoiden ja mojo-kastikkeiden kera.

Kävelyretket ovat antoisia ja joskus hengästyttäviä - ylä- ja alamäkeä & katseltavaa riittää.

 Puerto Caleron huvivenesatamaan oli suora veneyhteys PDC:sta.

Tällä kertaa olimme ainoat asiakkaat.

Tervetuloa Puerto Caleroon.

Sataman välittömässä läheisyydessä on ravintola Amura.

Ennen illallista pieni vuelta ja kylmä juoma rantabulevardilla.

Ravintola Amura on kaiken kaikkiaan hieno elämys.

Siirtomaatyylinen rakennus, erinomainen palvelu, mieletön näköala ja hyvä ruoka.

Tätä maisemaa voisi katsoa loputtomiin.

Suurta ruuhkaan ei ollut, mutta olimmekin liikenteessä sesongin ulkopuolella.

Marinoituja anjoviksia oliiviöljyssä ja tomaattimurskaa - mahtavaa...

Paikallista tonnikalaa "tonnikalatartar"

Savustettua lohta sitruunamajoneesilla

Hummerijättikatkarapu -mustarisotto. Wau!

jälkiruoka..

30 v. sherry ja expresso.

Päiväretki Playa Blanca.
Julkinen liikenne toimii saarella hyvin.

Merta ihaili myös lanzarotelaisten esi-isä (esi-isien kunniaksi laitettu patsas).

Playa Blancassa oli mukava rantakatu.

Kävely toi nälän. Clams - tomaattipaprikakastikkeessa.

ja toiset valkoviinikastikkeessa.

ja vielä a la plancha ja mojo verde.

Lounaan jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa pitkin rantakatua.

Huh, aurinko porotti todella lämpimästi...aurinkorasva oli tarpeen.

Illalla olimme jo takaisin PDC:ssa ja suuntasimme ravintola Bodegaan.

Aah mikä tiski... viiniä ja jamón ibéricoa

Valkoviini El Grifo, saaren omaa tuotantoa. Ei voi todeta muuta kuin loistava valkoviini.

Paikalliset kehuivat saaren omia valkoviinejä eikä suotta, mutta sanoivat että punaviinit ovat comme ci comme ça.

Voisi ajatella, että Ibérico de Bellota -kinkku vaatii seuraksi punaviinin...

Me emme luopuneet iki-ihanasta El Grifosta.

ja sitten pöydän äärelle. Clams ja mojo verde -kastike (jonkinlainen simpukka lajissaan)

Grillatut kampasimpukat tomaattipaprikapedillä.

Katkaravut valkosipuliöljyssä, turskapyörykät (croquetas)

Uunissa grillattu paikallinen juusto, Kanarian perunat, vihreä ja punainen mojo-kastike.
Juusto oli kuin fetan ja vuohenjuuston sekoitus, ihan mielettömän hyvää.

Lammaslihapullat tomaattikastikkeessa (paikallista luonnollisesti).

Crema catalana, expresso ja Kanariasaarten hunajarommi (Ronmiel de Canarias).
Rommi tai muu jälkiruokalikööri tarjoiltiin aina laskun yhteydessä. Hieno ele.

Muutenkin on sanottava, että tarjoilu- ja palvelukulttuuri on voimissaan.

Tämä kuva kertookin kaiken. Terassi merenrannalla.

Lounaaksi grillattu meribassi ja Kanarian ryppyperunat

ja grillatut jättikatkaravut

Kuulimme, että talvi oli ollut poikkeuksellisen sateinen. Siksi kai maisema oli paikoin "vehreä".

Laavamaisema taitelija - arkkitehti César Manriquen museokodista, jossa mm. kolme huonetta on rakennettu laavakuplien sisälle. 

Fundación César Manrique pihapiiri

Edelleen taiteilijan suunnittelmassa kodissa - uima-allasalue

Kotimuseo kierros jatkuu...

Illalla oli taas nälkä...
Ravintola Cascada on lihansyöjien taivas.

Alkualkupaloiksi mm. vuohiwrappejä, tomaattijuustoleipätikkuja

Sardiini-millefeuille (marinoituja sardiineja, leipää, oliivioljyä, kurkkua kerroksittain),
 friteerattuja turskapalleroita

häränpihvi valkosipulikastikkeella, edessä vasikankyljys - koko ja maku oli taivaallinen.
(n. 400gr / hinta 15,50€)

 Saaren omia ja muita espanjalaisia juustoja,

taka-alalla friteerattuja juustopaloja mustikkahillon kanssa.

Tässä jälkiruoka, jota olin odottanut leche frita ("paistettu maito") viikunajäätelön kera. Muy rica! Nam!

Näin tämän "isoäitien jälkiruoan" kokki Rick Steinin tv-ohjelmassa (Rick Stein's Spain), ja siitä alkaen leche frita on kummitellut mielessäni. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota tällaisen jälkiruoan olemassaoloon.

Kukkaloistoa laavakivien seassa. Hasta la próxima'!